”Luopumisen tuskaa tuhostakin”

Luen vanhan kirjeen, joka vastaan ja jota lukiessa kuitenkin mieleen, että entä jos se kenessä resonoi oman elämäntilanteensa tai kokemiensa tähden, niin saattanee olla lohduksi, tueksi tai rohkaisuksikin vaikka. Vaikeiden asioiden ja aiheiden äärellä se on kirjoitetuksi tullut.

Iloa ja siunausta jos kuka kuulee. Yksin Jeesuksen veren perustalla täällä kukaan voi seistä. Turvata yksin Pyhän armoon ja rakkauteen.

Kuva on sen kahvilan vessan seinältä, jossa hetki sitten kävin lukemassa kirjeen vuosien tauon jälkeen.